Näyttely: Mikko Paakkola

Pe 6.4.2018 – 29.4.2018Kulma

Ma-pe klo 9–18

La-su klo 11–16

Valkoista mustalle – ja vähän muutakin.

Muistan nuoruudestani Isokynän laulaneen valkoisesta mustalla. Se oli pienen pieni koukero rakkauslaulussa; kertoi totuudesta ja todistusarvosta. Sopimus pitää kun siitä on mustaa valkoisella.   Mutta että rakastan sinua, siitä on valkoista mustalla. Se on toinen juttu. Uudelleen kirjoitettu.

Ei se ole tarkoittamatta mitään. Se on sidos, joka roikkuu jonkun muun varassa kuin sopimuksen. Se roikkuu uskon varassa. Ja sen, että voimme nähdä asiat toisin. Sitä varten meillä on Isokynä ja maalaustaide.

Näyttelyni keskeinen teema on maisema-aiheessa, jota olen työstänyt jo niin kauan kuin jaksan muistaa; itse asiassa siitä saakka kun kynä pysyi kädessä. Tiedättehän: se aurinko, jonka aina muistin piirtää paperin oikeaan ylänurkkaan opettajan vastustuksesta huolimatta. Ja sitten siinä jossain oli horisonttilinja. Nykyään, kun kaikki mahdolliset kouluvuodet ovat jo kaukana takana, maisema on minulle enemmän tekosyy itse asialle eli maalaamiselle kuin teosten aihe. Horisonttilinjan avulla kykenen luomaan kiinteän sommitelman, joka mahdollistaa paneutumisen värin ja materian ongelmiin.

Ja sekin on vain tekosyy. Värin ja materian ongelmat asettavat kysymään sitä, mitä löytyy horisontin takaa. Olisiko siellä jotain muuta kuin mustaa ja valkoista?

Belgialaisella sarjakuvataiteilijalla Sokalilla oli tähän vastaus: ei paljoa mitään. Toinen horisontti. Paljon pienempi vain. Minulla on omani: ehkä siellä on kolmas ja neljäs ja vielä paljon suurempi horisontti ja jotain sellaista joka saa meidät näkemään mustan ja valkoisen lisäksi kaikki maailman värit. Koska ne kuitenkin ovat nähtävissä, joka ikinen päivä.

Kaikki tapahtumat